Olen ollut jo jonkin aikaa kipeänä ja sen huomaa -porokoirasta. Se on samaa aikaa ihan tautisen rasittava ja kuitenkin niin ihana. Se örisee ja möyrii sängyssä kun huomaa mun olevan hereillä ja nukkuu rauhassa kun minäkin nukun.
Nopeilla pissalenkeillä se hepuloi ja riehuu ja on ihan sekasin.
Viime yönä B valvo mun kanssa koko yön kun itse tuskailin oksennustaudin kanssa. Pää kallellaan uskollinen porokoira valvoi meikäläisen tuskailuja ja kipukohtauksia. Ja kun hirveän kuumeen myötä tipahdin itse ihan täysin aamupäivällä ja nukuin koko päivän, niin teki myös uskollinen ystäväni, se piti päätään vatsani päällä tai sitten sen nenä oli mun poskea vasten, ja oli ihan hiirenhiljaa vaikka huomasin ettei se koko aikaa edes nukkunut.

Huomenna täytyy kyllä poroystävälle korvata kaikki menetetyt lenkit viimepäiviltä ja viedä se rotikkakaverinsa kanssa juoksemaan pellolle ja purkamaan kaikki höyryt pihalle.
Joulun kunniaksi toki saa koirakin herkkuaterian, huomenna voi unohtaa kaikki tylsät kuivanappulat ja syödä pelkästään herkkuja, joulu se on oltava koirallakin.